time to say goodbye

Lauantai-iltana koitettiin kovasti kannustaa Suomi voittoon mutta ei siinä mikään auttanut, pakko kai se on myöntää, että Ruotsi vain oli parempi ja niillä oli kyllä tuuriakin hieman. MUTTA GO Sveitsi! Toivottavasti veisi mestaruuden!

Lauantai-illan päätteksi ajelin taksilla kotiin, lyhyen matkan mutta siinäkin ajassa ehti tajuta monta asiaa. Miten mulle oikeasti saattaa tulla ikävä tätä suurkaupunkia, ja täällä asumisesta.

Suurkaupungissa asumisessa on hyvät ja huonot puolet, tänään kuitenkin koin niitä hyviä enemmän ja siksi jäikin hyvä maku viimeisestä lauantaista :) oli ihana napata taksi, taksikuski vielä ymmärsi englantiakin ja jutteli ja sai katsella suurkaupungin valoja ja välkettä vielä. Ei voi Suomessa lennosta napata taksia ja ajella kotia ja katsella häikäseviä maisemia. Kyllä se piru tämäkin kaupunki jäi sitten lopulta sydämeen. Oli muutenkin kiva istuskella ulkona ja katsella toiselle saarella ja niitä valoja ja taustalla hyvää musiikkia ja ympärillä uusia ystäviä.

Eilen oli myös aika sanoa ensimmäisiä jäähyväisiä! Niin se porukka vaan täältä lähtee ja karua on se että harvaa näistä ei-suomalaisista tulee enää näkemään. Onneksi on facebook ja muu sosiaalinen media niin voi sitä kautta olla yhteyksissä ja katsella miten elämä menee muilla, mutta ei se ole sama. Eikä tämä vaihtoaika tai mikään täällä tule enää koskaan olemaan sama, vaikka niitä ihmisiä muuallakin sitten näkisi. Se oli tämä kokemus, täällä, näiden ihmisten kanssa, mikä teki siitä sellaisen kun se oli, ja mieleenpainuvan.

Kiitos kaikille ketkä kosketti jotenkin mun vaihtoaikaa täällä, välillä meni päivät hitaasti, välillä nopeasti, paljon on mieleen jääneitä hetkiä, reissuja ja muistoja ja hauskoja juttuja, sellaisia mitä ei voi tajuta ellei ole ollut täällä :D ”ku ei tiiä” ”kun pystyy” ”mikä minä olen sinua tuomitsemaan” jne.

Ihana tulla kotiin, Aasia on tän tytön osalta nähty. Kiva oli käydä, mutta en jäisi tänne asumaan. Ei mua jännitä kotiinpaluukaan oikeastaan, tai totta kai on ihana ja vähän jännittävää nähdä kaikkia taas ja voi sitä tunnetta kun laskeutuu Helsinki-Vantaalle ja pääsee Tuomon kanssa olemaan ja menemään. Ehkä sitä on oppinut Belgia-aikojen jälkeen jo tuon kotiinpalun ja sen miten sielläkin on kaikkea tapahtunut, eikä kaikesta voi olla perillä ja muut ovat viettäneet aikaa ja tehneet vaikka mitä ja miten osa on sielläkin mennyt eteenpäin ja kaikilla on uusia juttuja jne. Mutta onneksi sen kuitenkin tietää, että ne ystävät ja läheiset kyllä pysyy, kenen pitääkin :) 

Nyt pitäisi jostain vielä repiä motivaatiota viimeiseen tenttiin lukemiseen, paljon kivempaa olisi kuitenkin esim pakata :d no teen sitäkin illalla tai huomenna ihan viimeistään!